Tämä artikkeli on julkaistu alun perin osana ITK2026-konferenssin artikkelikokoelmaa. Artikkelin kirjoittajat: Outi Rintamäki (Taitotalo) ja Taru Viitanen (3DBear).
Tiivistelmä
Aikuiskoulutuksen toimintaympäristö Suomessa on muuttunut nopeasti. Aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkauttaminen on heikentänyt monien mahdollisuuksia irrottautua työelämästä opintojen ajaksi, samalla kun koulutuksen järjestäjiltä edellytetään joustavampia ja saavutettavampia koulutusratkaisuja. Tässä artikkelissa kuvataan Taitotalossa (AEL-Amiedu Oy) toteutettu pilotti, jossa lähihoitajan opinnot toteutettiin kokonaan verkossa digitaalisen oppimisympäristön avulla. Artikkelissa tarkastellaan opettajan roolin muutosta, pedagogisia ratkaisuja sekä pilotin aikana tunnistettuja haasteita ja niihin kehitettyjä toimintamalleja. Tulokset osoittavat, että huolellisesti suunniteltu digitaalinen oppimisympäristö voi tukea oppimista, vähentää opettajien kuormitusta ja edistää koulutuksellista tasa-arvoa valtakunnallisesti.
1 Johdanto
Aikuiskoulutus on perinteisesti tarjonnut mahdollisuuden urasiirtymiin ja osaamisen kehittämiseen eri elämäntilanteissa (Eurydice Finland, 2025; OECD, 2025, 101). Tämä näkyy myös suomalaisessa työelämässä: noin kuusi kymmenestä suomalaisesta on vaihtanut alaa tai ammattia jossain vaiheessa työuraansa (Sitra, 2017). Vuoden 2022 amisbarometrin mukaan alanvaihto ja osaamisen kehittäminen olivatkin yleisempiä syitä hakeutua opiskelemaan kuin esimerkiksi työttömyys (Murto & Jänkälä, 2023, 194).
2020-luvulla jatkuvasta oppimisesta on tullut yksi suomalaisen koulutuspolitiikan keskeisistä kehitysteemoista. Sen merkitys on korostunut työn murroksessa, jossa työikäisten osaamisen ylläpitäminen ja uudistaminen on nähty välttämättömänä kilpailukyvyn ja työllistettävyyden kannalta (Laitinen, 2025, 237).
Koulutuspoliittiset päätökset, kuten aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaajärjestelmän lakkauttaminen (Valtioneuvosto, 2024), ovat kuitenkin heikentäneet monien aikuisten mahdollisuuksia oppimiseen (Laitinen, 2025, 237), sillä irrottautuminen työstä opintojen ajaksi on vaikeutunut. Tämä on lisännyt tarvetta joustaville, ajasta ja paikasta riippumattomille koulutusratkaisuille.
Samanaikaisesti myös opettajien työnkuva on laajentunut. Digitaaliset ratkaisut voivat parhaimmillaan tukea pedagogista laatua ja mahdollistaa uudenlaisia oppimisen ja ohjauksen tapoja, mutta ilman huolellista suunnittelua ja riittävää tukea ne voivat myös lisätä opettajien kuormitusta. Aiempi tutkimus osoittaa, että opettajien digitaalinen osaaminen ja koettu pystyvyys teknologian pedagogiseen käyttöön ovat keskeisiä tekijöitä siinä, miten onnistuneesti digitaalisia ratkaisuja voidaan hyödyntää opetuksessa (Mannila ym., 2018). Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten täysin verkossa toteutettava koulutusmalli voi muuttaa opettajan roolia ja tukea sekä opiskelijoiden että opettajien tarpeita.
2 Lähtötilanne ja tunnistetut haasteet
Taitotalossa lähihoitajan koulutus on perinteisesti ollut vahvasti sidoksissa lähiopetukseen ja yhteisiin aikatauluihin. Vaikka tämä malli tukee yhteisöllisyyttä ja ohjattua oppimista, se rajaa käytännössä koulutukseen osallistumista erityisesti sellaisilla opiskelijoilla, joilla on samanaikaisia perhe- tai työelämävelvoitteita, tai jotka asuvat kaukana oppilaitoksista. Aikuiskoulutuksessa nämä reunaehdot korostuvat, ja joustamattomat rakenteet voivat muodostua esteeksi opintojen aloittamiselle tai loppuun saattamiselle.
Taitotalossa tunnistettiin useita toisiinsa kietoutuvia haasteita, jotka liittyivät sekä opiskelijoiden että opettajien arkeen. Opiskelijoiden näkökulmasta keskeinen haaste oli opintojen ja työn yhteensovittaminen tilanteessa, jossa taloudellinen tuki opintojen ajaksi oli vähentynyt. Ilman mahdollisuutta irrottautua työstä opintojen vuoksi, opiskelun tuli joustaa arjen muiden vaatimusten mukaan, mikä asetti uusia vaatimuksia koulutuksen rakenteelle ja toteutukselle.
Opettajien näkökulmasta kuormitusta lisäsi erityisesti se, että verkko- ja etäopetusta varten jouduttiin tuottamaan runsaasti materiaalia itse. Materiaalien kehittäminen vei aikaa varsinaiselta ohjaus- ja opetustyöltä, ja samanaikaisesti opetuksen tasalaatuisuuden varmistaminen eri toteutuksissa ja ryhmissä koettiin haasteelliseksi.
Lisäksi tunnistettiin tarve tarjota opetusta, joka olisi ajasta ja paikasta riippumatonta mutta pedagogisesti yhtenäistä ja tutkinnon perusteiden mukaista. Koulutuksen tuli olla saavutettavaa erilaisissa elämäntilanteissa oleville opiskelijoille ilman, että oppimisen laatu tai opettajien mahdollisuus seurata ja tukea opiskelijoiden etenemistä heikkenisi.
Näiden haasteiden pohjalta kävi ilmeiseksi, että perinteiset toteutusmallit eivät sellaisenaan vastanneet aikuiskoulutuksen muuttuviin tarpeisiin. Tarvittiin ratkaisu, joka tukisi joustavuutta opiskelijoiden arjessa, keventäisi opettajien kuormitusta ja mahdollistaisi pedagogisesti laadukkaan opetuksen myös täysin verkossa toteutettuna.
3 Ratkaisu: täysin verkossa toteutettava koulutusmalli
Taitotalossa päätettiin vastata tunnistettuihin aikuiskoulutuksen haasteisiin pilotoimalla lähihoitajan opinnot kokonaan verkossa toteutettavana koulutusmallina. Ratkaisussa hyödynnettiin Simuna-verkko-oppimateriaaleja, jotka tarjoavat pedagogisesti suunniteltuja, tutkinnon perusteiden mukaisia simulaatiopohjaisia sisältöjä ammatilliseen koulutukseen. Koulutusmallin pedagoginen perusta rakentuu simulaatiopedagogiikalle, jossa oppiminen perustuu autenttisten työelämätilanteiden turvalliseen ja toistettavaan harjoitteluun sekä ohjattuun reflektointiin (Saaranen ym., 2015).
Valmiiden ja jäsenneltyjen materiaalien hyödyntäminen mahdollisti opettajien työpanoksen kohdentamisen oppimisen ohjaamiseen ja seurantaan. Lisäksi opiskelijoiden digitaidot ja itseohjautuvuuden valmiudet kartoitettiin jo opintojen alkuvaiheessa, mikä mahdollisti tuen ennakoivan kohdentamisen. Näin muodostui koulutusmalli, joka vastaa aikuiskoulutuksen joustavuusvaatimuksiin ja tukee pedagogisesti laadukasta verkko-opetusta.
3.1 Toteutus ja pilotin aikana tehdyt ratkaisut
Täysin verkossa toteutettavan koulutusmallin pilotointi toi esiin käytännön haasteita, jotka liittyivät erityisesti opiskelijoiden eritahtiseen etenemiseen, ohjauksen järjestämiseen ja arviointikäytäntöihin. Näihin vastattiin kehittämällä toimintamalleja iteratiivisesti opiskelijoiden ja opettajien kokemusten pohjalta. Oppimisympäristön rakennetta selkeytettiin tukemaan opiskelijoiden itseohjautuvuutta kokoamalla tehtävät, aikataulut ja ohjeistukset jäsennellyiksi kokonaisuuksiksi. Samalla kehitettiin joustavia ohjauskäytäntöjä, kuten mahdollisuus varata henkilökohtaisia ohjausaikoja, jotta tuki oli saatavilla opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden mukaan. Arvioinnin osalta etätenttien valvontaan etsittiin ratkaisuja, jotka tukivat arvioinnin luotettavuutta mutta kevensivät opettajien työkuormaa. Pilotin kokemusten perusteella koulutusmallia kehitettiin kohti tasapainoa opiskelijoiden itsenäisen etenemisen ja pedagogisesti ohjatun tuen välillä.
3.2 Opettajan rooli digitaalisessa oppimisympäristössä
Täysin verkossa toteutettava koulutusmalli muutti opettajan roolia merkittävästi. Opettajan työ siirtyi materiaalin tuottamisesta ja aikataulutetusta opetuksesta kohti oppimisen ohjaamista, opiskelijoiden tukemista ja oppimisprosessin seurantaa. Koska opiskelijat etenivät opinnoissaan eri tahtiin, opettajan rooli korostui oppimisen rytmittäjänä ja yksilöllisen tuen tarjoajana digitaalisessa ympäristössä. Uudenlaiset ohjauskäytännöt, kuten henkilökohtaiset ohjausajat ja ennakoivasti jäsennelty oppimisympäristö, tukivat opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja vähensivät toistuvan ohjauksen tarvetta. Pilotin kokemusten perusteella opettajan aktiivinen, suunnitelmallinen ja vuorovaikutteinen ohjaus osoittautui keskeiseksi tekijäksi täysin verkossa toteutettavan koulutusmallin pedagogisessa toimivuudessa.
5 Tulokset ja vaikutukset
5.1 Opintojen eteneminen ja joustavuus
Täysin verkossa toteutettavan koulutusmallin pilotointi osoitti, että opintojen ja työelämän yhteensovittaminen oli opiskelijoille aiempaa joustavampaa. Mahdollisuus edetä opinnoissa ajasta ja paikasta riippumatta tuki opiskelua erilaisissa elämäntilanteissa ja vähensi tarvetta keskeyttää opinnot. Vaikka opiskelijat etenivät opinnoissaan eri tahtiin, selkeästi jäsennelty oppimisympäristö sekä ennakoiva ja yksilöllinen ohjaus mahdollistivat opintojen jatkumisen myös niille opiskelijoille, joille perinteinen lähiopetukseen sidottu malli oli osoittautunut haastavaksi. Oppimistulokset olivat kokonaisuutena tarkasteltuna vähintään samalla tasolla kuin vastaavissa lähiopetukseen perustuvissa toteutuksissa. Lisäksi pedagogisesti suunniteltujen valmiiden materiaalien hyödyntäminen vapautti opettajien aikaa oppimisen seurantaan ja ohjaukseen, mikä tuki opiskelijoiden etenemistä ja sitoutumista opintoihin.
5.2 Opiskelijapalaute verkossa toteutetusta koulutusmallista
Verkkokurssien pilotti toteutettiin ajalla tammikuu–joulukuu 2025 kolmessa lähihoitajatutkinnon osassa: Asiakkaan kohtaaminen ja ohjaaminen (AKO), Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpitäminen (HYTO) sekä Lääkehoito lähihoitajan vastuualueella (LÄÄKE). Pilotissa oli mukana yhteensä 43 opiskelijaa, joilta kerättiin opiskelijapalaute kurssien suorittamisen jälkeen. Palautekyselyyn vastasi 26 opiskelijaa (AKO n=13, HYTO n=9, LÄÄKE n=4).
Sekä numeerinen että avoin palaute osoittavat, että verkkokurssit koettiin pääosin selkeiksi, hyödyllisiksi ja ammatillista osaamista tukeviksi. Opiskelijoiden vastauksissa korostui hoitotyön ydinosaaminen: kohtaaminen, vuorovaikutus, toimintakyvyn tukeminen sekä turvallinen lääkehoito. Verkkototeutus mahdollisti opiskelun omaan tahtiin ja tuki itsenäistä oppimista, mutta toi esiin myös kehittämistarpeita erityisesti tekniseen toimivuuteen ja eriyttämiseen liittyen.
Asiakkaan kohtaaminen ja ohjaaminen (AKO)
AKO-verkkokurssin palautteessa korostui asiakkaan kohtaamisen merkitys hoitotyön ydinosaamisena. Opiskelijat kuvasivat, kuinka pienet vuorovaikutukselliset teot ja kuunteleva läsnäolo vaikuttavat merkittävästi asiakkaan kokemukseen ja itsemääräämisoikeuden toteutumiseen:
"Kohtaaminen on hoitotyön ydin."
"Pienillä asioilla, kuten rauhallisella puheella ja aidolla läsnäololla, voi olla suuri vaikutus asiakkaan kokemukseen."
Lisäksi opiskelijat kokivat oppineensa ergonomisesti ja turvallisesti oikeita työmenetelmiä sekä korostivat opettajan kannustavan ja motivoivan ohjauksen merkitystä oppimiskokemukselle. Kehittämiskohteina nousivat esiin materiaalin parempi mukautuminen eri osaamistasoille sekä joitakin materiaalin uutuudesta johtuneita teknisiä puutteita, joita on palautteen perusteella kehitetty edelleen.
Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpitäminen (HYTO)
HYTO-kurssi lisäsi opiskelijoiden ymmärrystä asiakkaan hyvinvoinnin kokonaisvaltaisuudesta ja arjen merkityksestä toimintakyvyn tukemisessa. Opiskelijat toivat esiin fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin välisen yhteyden:
"Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin merkitys asiakkaan toimintakyvylle avautui kurssilla."
Kurssi koettiin erityisen hyödylliseksi työelämää ja harjoittelua ajatellen, ja kiinnostavimpina sisältöinä mainittiin kansansairaudet, liikkumisen tukeminen ja avustaminen. Lisätietoa toivottiin erityisesti muistisairauksista ja niiden vaikutuksesta toimintakykyyn:
"Olisin halunnut lisää tietoa muistisairauksien vaikutuksesta toimintakykyyn ja arjen tukemisesta."
Lääkehoito lähihoitajan vastuualueella (LÄÄKE)
LÄÄKE-kurssin palautteessa korostuivat turvallinen lääkehoito ja lääkelaskennan kertaaminen osana lähihoitajan osaamista. Opiskelijat kokivat oppineensa lääkehoidon keskeisiä periaatteita ja eri lääkemuotojen käyttöä:
"Opin eri lääkeryhmistä, lääkitysmuodoista ja antoreiteistä."
Palautteessa toivottiin myös enemmän painotusta lähihoitajan käytännön tehtäviin ja vastuualueisiin lääkehoidossa, kuten dosetin jakamiseen ja lääkemuutosten huomioimiseen. Samalla opiskelijoiden kiinnostus aiheeseen ja halu syventää osaamistaan oli selvästi nähtävissä:
"Tämä oli todella mielenkiintoinen aihealue."
Numeerinen palaute tukee avoimista vastauksista esiin nousseita havaintoja: valtaosa opiskelijoista koki verkkokurssit hyvin tai melko helpoiksi ja ilmoitti suosittelevansa niitä muille opiskelijoille.
5.3 Näyttöjen arviointitulokset suhteessa valtakunnalliseen tasoon
Pilotin aikana saavutettuja näyttöjen arviointituloksia tarkasteltiin suhteessa valtakunnalliseen tasoon hyödyntämällä Opetushallinnon Vipunen-tilastopalvelun (2025) tietoja. Vertailu kohdistui keskeisiin lähihoitajan tutkinnon osiin: Asiakkaan kohtaaminen ja ohjaaminen, Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistäminen sekä Lääkehoito lähihoitajan vastuualueella.
Valtakunnallisella tasolla näissä tutkinnon osissa suoritusten keskiarvot olivat vuosina tarkasteltuna varsin tasaisia, vaihdellen keskimäärin välillä 4,1–4,2. Taitotalossa verkossa toteutetun koulutusmallin aikana suoritetuissa näytöissä keskiarvot olivat lähes samalla tasolla tai hieman korkeampia tarkastelluissa tutkinnon osissa. Asiakkaan kohtaamisen ja ohjaamisen näytöissä Taitotalon keskiarvo oli 4,4 (n = 30), kun valtakunnallinen keskiarvo oli 4,2 (n = 666). Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisen osalta Taitotalon keskiarvo oli 4,29 (n = 14) ja valtakunnallinen keskiarvo 4,1 (n = 8 994). Lääkehoidon näytöissä Taitotalon keskiarvo oli 4,0 (n = 13), mikä vastasi valtakunnallista keskiarvoa (4,1; n = 663).
Vaikka Taitotalon aineisto on määrällisesti selvästi pienempi kuin valtakunnallinen vertailuaineisto, tulokset antavat viitteitä siitä, että täysin verkossa toteutettava koulutusmalli ei heikentänyt opiskelijoiden suoriutumista ammatillisissa näytöissä. Arviointitulokset olivat kokonaisuutena tarkasteltuna vertailukelpoisia valtakunnalliseen tasoon nähden, ja joissakin tutkinnon osissa keskiarvot olivat hieman korkeampia.
Tulokset tukevat havaintoa siitä, että pedagogisesti suunnitellut digitaaliset oppimisympäristöt, simulaatiopedagogiikkaan pohjautuvat harjoitukset sekä opettajan aktiivinen ohjaus ja seuranta voivat muodostaa toimivan kokonaisuuden myös täysin verkossa toteutettavassa ammatillisessa koulutuksessa. Samalla ne osoittavat, että verkossa toteutettava malli voi tukea osaamistavoitteiden saavuttamista ilman kompromisseja laadussa.
Samalla tällainen toteutus mahdollistaa tasa-arvoisemmat koulutusmahdollisuudet aikuisille oppijoille riippumatta asuinpaikasta, taloudellisesta tilanteesta tai elämäntilanteen asettamista reunaehdoista, sillä osaamista voidaan kehittää ja osoittaa joustavasti ilman tarvetta jatkuvaan läsnäoloon tai pitkiin siirtymiin.
6 Pohdinta ja seuraavat askeleet
Pilotin kokemukset osoittavat, että täysin verkossa toteutettava koulutus ei ole ainoastaan tekninen ratkaisu, vaan laajempi pedagoginen ja organisatorinen muutos. Onnistunut toteutus edellyttää selkeitä rakenteita, pedagogisesti suunniteltuja oppimisympäristöjä sekä opettajien roolin tietoista uudelleen määrittelyä. Kun nämä tekijät huomioidaan, digitaalinen oppiminen voi tukea opiskelijoiden joustavaa oppimista erilaisissa elämäntilanteissa ilman, että opetuksen laatu heikkenee.
Artikkelissa kuvattu pilotti osoitti, että verkossa toteutettava koulutusmalli voi lisätä koulutuksen saavutettavuutta ja tukea koulutuksellista tasa-arvoa. Mahdollisuus opiskella ajasta ja paikasta riippumatta avaa koulutukseen osallistumisen myös niille aikuisille, joille perinteinen lähiopetukseen sidottu malli on ollut haastava. Samalla malli tarjoaa oppilaitoksille keinon vastata työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin joustavasti ja suunnitelmallisesti.
Opettajien näkökulmasta muutos edellyttää uutta tapaa jäsentää omaa työtä ja pedagogista vastuuta. Pilotin kokemusten perusteella opettajien jaksamista tukee erityisesti se, että digitaaliset oppimateriaalit ja simulaatiot ovat pedagogisesti valmiiksi suunniteltuja. Tämä mahdollistaa opettajien keskittymisen oppimisen ohjaamiseen, vuorovaikutukseen ja opiskelijoiden yksilölliseen tukemiseen sen sijaan, että työ painottuisi jatkuvaan materiaalien tuottamiseen.
Seuraavaksi Taitotalossa pilotoidaan täysin verkossa toteutettavia osaamisalaopintoja Ikä ja koti -osaamisalalla. Tavoitteena on arvioida, miten tässä artikkelissa kuvattu koulutusmalli skaalautuu syventäviin ammatillisiin opintoihin ja millaisia pedagogisia tai organisatorisia tarkennuksia se edellyttää. Pidemmän aikavälin tavoitteena on laajentaa mallia myös muille osaamisaloille ja hyödyntää pilotin aikana syntyneitä käytäntöjä osana laajempaa digitaalisen aikuiskoulutuksen kehittämistä.
Lähteet
Murto, V., & Jänkälä, J. P. (2023). Amisbarometri toisen asteen ammatillisten aikuisopiskelijoiden kuvaajana. Aikuiskasvatus, 43(3), 191–197.
Eurydice Finland. (2025). Lifelong learning strategy.
Laitinen, A. (2025). Maailman osaavimman ja sivistyneimmän kansan kotimaaksi?
Mannila, L., Nordén, L. Å., & Pears, A. (2018). Digital competence, teacher self-efficacy and training needs. In Proceedings of the 2018 ACM Conference on International Computing Education Research (ICER '18) (pp. 78–85). Association for Computing Machinery.
OECD. (2025). Trends in adult learning. OECD Publishing.
Opetushallinnon tilastopalvelu. (2025). Ammatillisen koulutuksen arvosanat.
Saaranen, T., Vaajoki, A., Kellomäki, M., & Hyvärinen, M.-L. (2015). The simulation method in learning interpersonal communication competence—Experiences of masters' degree students of health sciences. Nurse Education Today, 35(2), e8–e13.
Sitra (2017). Työelämätutkimus.
Valtioneuvosto. (2024). Aikuiskoulutustuki, ammattitutkintostipendi ja vuorotteluvapaa lakkautetaan.