Heinäkuussa 2026 yli 250 taloustieteilijää ja tekoälytutkijaa, joukossa kuusitoista Nobel-palkittua, allekirjoitti Stanfordin Digital Economy Labin julkilausuman. Arvioitiin, että tekoälyn aiheuttama muutos voi olla teollista vallankumousta suurempi ja tapahtua murto-osassa siitä ajasta. Allekirjoittajien joukossa oli tutkijoita, jotka olivat vuosia pitäneet työpaikkojen katoamisennusteita liioiteltuina.
Yhtä kysymystä julkilausuma ei ratkaise. Kun yritys automatisoi osan työstä, jonkun on rahoitettava se, mitä työn tehneelle ihmiselle tapahtuu tämän jälkeen: kuukaudet ilman tuloa, uudelleenkouluttautuminen, uuden työn etsiminen, matalampi palkka uudessa roolissa. Kysymys kuuluu, kenen maksettavaksi se jää?
Tähän vastaa heinäkuussa valmistunut kirjoitus Who Pays for the Journey? Sen ovat kirjoittaneet 3DBearin toimitusjohtaja Jussi Kajala, skotlantilainen aktuaari Glyn J. Eggar ja yhdysvaltalainen koulutusalan yrittäjä ja sijoittaja Mitchell Weisburgh.
Virheet tehdään nyt
Julkinen keskustelu tekoälystä on aika korkealentoista. Montako työpaikkaa katoaa, ja päädytäänkö yltäkylläisyyteen vai kurjuuteen? Lopullisesta maailmantilasta on halpa spekuloida, koska kukaan ei voi osoittaa arvausta vääräksi vuosikymmeneen. Totuus on kuitenkin, että teemme yhteiskunnassa virheet juuri nyt.
Kirjoituksessa vertauskohdaksi otetaan Britannian kivihiilikaivosten sulkeminen 1980-luvulla. Kaivokset olisi suljettu millä tahansa energiapolitiikalla. Katastrofin kuitenkin aiheutti se, ettei siirtymälle ollut mitään mekanismia. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin näiden kaivosyhteisöjen mediaanituntiansiot ovat yhä 6–7 prosenttia maan keskiarvon alapuolella. Yli 90 000 työnsä menettänyttä kaivosmiestä ohjattiin työkyvyttömyysetuuksille, joten työttömyydestä tuli pysyvää. Vahinko oli suuri.
Yksittäinen työnantaja ei voi ratkaista tätä ongelmaa
Kuvitellaan tilanne, jossa on kaksi logistiikkakeskusta samassa kaupungissa. Toinen automatisoi lajittelun, lyhentää työaikaa viidenneksellä, pitää palkat ennallaan ja jättää hintansa entiselleen. Toinen automatisoi, antaa viidennekselle henkilöstöstä lähtöpassit ja siirtää säästön hintoihin. Muutamassa kuukaudessa ensimmäinen on menettänyt asiakkaansa.
Tästä seuraa kirjoituksen keskeisin väite. Jos yritys häviää kilpailun juuri siksi, että se pitää huolta työntekijöistään, vetoomukset vastuullisuuteen eivät muuta mitään. Tarvitaan sääntö, joka velvoittaa kaikkia kilpailijoita yhtä aikaa. Silloin kustannus on kaikilla sama, eikä yksikään yritys menetä asemaansa siitä, että hoitaa asian kunnolla.
Vapaaehtoisuuden rajat näkyvät selvimmin koulutuksessa. Saksan ihailtu oppisopimusjärjestelmä on yrityksille vapaaehtoinen, ja oppisopimuksia tarjoavien yritysten osuus on laskenut. Tanskassa sen sijaan jokainen työnantaja maksaa koulutusrahastoon riippumatta siitä, kouluttaako se ketään, ja järjestelyllä on todettu myönteisiä työllisyysvaikutuksia.
Kaivoksia suljettaessa tällaista mekanismia ei ollut. Nyt se on rakennettava etukäteen, sillä edessä oleva muutos on suurempi ja nopeampi.
Tikkailta on viety alimmat puolat
Asiantuntijaksi on perinteisesti kehitytty pikkuhiljaa kapuamalla tikkaita junioritason tehtävistä eteenpäin. Juniori on tehnyt helpot työt kömpelösti, oppinut tekemällä ja kehittynyt vähitellen senioriksi. Tällä hetkellä tekoäly automatisoi juuri ne helpot työt, joita uran alkutaipaleella olevat ovat hoitaneet.
Yhdysvaltalaisessa palkka-aineistossa 22–25-vuotiaiden työllisyys altistuneimmissa ammateissa on laskenut noin 16 prosenttia. Lasku syntyy siitä, että heitä palkataan vähemmän. Alkuvaiheen työpaikkailmoitukset ovat vähentyneet noin 35 prosenttia kolmessa vuodessa.
Samaan aikaan sen osaamisen arvo, johon tekoäly ei pysty, nousee. Tekoälyä käyttäneet konsultit päätyivät oikeaan ratkaisuun 19 prosenttiyksikköä harvemmin silloin, kun tehtävä osui juuri kielimallin osaamisen ulkopuolelle.
Suomella on vielä mahdollisuus
ETLA ei löydä merkkejä siitä, että tekoäly olisi syrjäyttänyt nuoria Suomen työmarkkinoilta. Työllisyys kehittyy altistuneissa ammateissa suunnilleen samoin kuin muissakin, ja noin 40 prosenttia työssäkäyvistä suomalaisista käyttää tekoälyä työssään. Suojan arvellaan tulevan pohjoismaisesta työmarkkinamallista ja vahvasta irtisanomissuojasta.
Kirjoituksessa tarjotaan myös ehdotuksia: erikseen työntekijälle, työnantajalle ja päättäjälle.
Koko kirjoitus on luettavissa täältä: Who Pays for the Journey?